Jääkiekottoman kiirastuli

Tulipa Jyväskylästä ihminen käymään luonani. Arvelin viedä hänet kahville, ehkä tarjota lasin viintä tai pientä purtavaa. Kotiini en kuitenkaan voinut toveria viedä, kun seinät on avattu, putkia vaihdetaan, pora laulaa ja home haisee. Oli siis vietävä ihminen ulos. Toinenkin tapaaminen oli vielä illalla tiedossa, joten kaupungin ravintolatarjonta alkoi houkutella. Vaan miten menetellä, kun haluaisi jutella rauhassa ja meneillään on jääkiekon olympiafinaali Suomi - Ruotsi? Saako mistään ruokaa tahi viintä, jota ei säestä Mertarannan papatus ja lätkäintoilijoiden kiroilu? Lähdinpä sitten kartoittamaan tarjontaa.

Semafori, rautatieasema

Aamukahvin voimalla kolmeen asti sätkinyt elätti toivoa hyvästä ja nopeasta Seman pizzasta.
Olisi pitänyt arvata ettei paikkaan voi mennä: käytävät ovat täynnä kaljoittelevia suomenmielisiä ja heti ovella tervehtii Hervannan kokoinen screeni, jossa luistelee miehiä. Ei jääty pizzalle.

Taco House, Hämeenkatu

Valkokankaita ja vastaavia ei näy asiakastiloissa, mutta selostus kuuluu keittiön puolelta. Vähäiset asiakkaat eivät saa melua peitettyä. Ulos täältä.

Pub Kahdet kasvot, Kauppakatu

Asiakastilojen perällä yksi TV, selostus raikaa ovelle asti. Urheilumieliset ovat tukkineet pääsyn WC-tiloihin. Oven lähellä pari vapaata pöytää, mutta ilmapiiri on painostava. Ulos.

Gastropub Tuulensuu, Puutarhakatu

Aukeaisi normaalisti 14.00, tänään poikkeuksellisesti 18.00 eli pelin jälkeen. Ilmeisesti henkilökunta tahtoo tuijottaa kumilätkän mäikimistä rauhassa kotona. Säälittävää.

Artturi, Kauppakatu

Näyttäisi kaiketi peliä jos olisi auki. Ei ole. Pöydillä lojuu vessapaperirullia ja puutavaraa.

Teerenpeli, Hämeenkatu

Yläkerrassa TV täysillä, alakerrassa rauhallista. Palvelua täytyy hakea lätkähuligaanien seasta. Kerroksen vaihtaminenkaan ei vaienna Mertarantaa rakkaampaa, asiakas pysyy tahtomattaankin pelitilanteesta kärryillä.

Plevna, Satakunnankatu

Baaritiskin päässä TV ja muutama innokas katsoja. Ylätasanteella soi periaatteessa jopa musiikki, mutta Artsi peittoaa sen papatuksellaan. Tähän asti siedettävin visiitti.

Höyry, Finlayson

Sisäänkäynnin tukkivat pöydillä istuvat naiset. Screenejä on kaksi ja meteli hirveä. Pakoon!

SpeakEasy, Finlayson

Ei screenejä eikä TV:tä. Tyylikkään lätkättömän imagon vastaisesti henkilökunta on kuitenkin töhrinyt naamaansa Suomen liput. EI NÄIN!

Café Europa, Aleksanterinkatu

Ah, autuus! Ei töllöjä, ei screenejä, jazzia ja mukavat sohvat, kahvi ja viini edullista ja hyvää. Kuin koko kisoja ei olisikaan. Tänne tullaan toistekin!

P.S. Sitkeästä välttelystä huolimatta kuulin pelijn lopputuloksen. En silti mainitse sitä tässä kiusallanikaan. Muille jääkiekkoon kypsyneille suosittelen oivallisia silkkipainotuotteita, joita saa
tilattua sopuhintaan osoitteesta http://www.saunalahti.fi/~vpv/saatajat/