Avo, avio ja umpio

Kiintoisa avaus nuor-persulta! 

Tärkein huomio tässä on mielestäni edelleen se, että yhden kirkkokunnan kiinteä sidos valtioon on nyky-Suomessa ongelmallinen, ja että uskontokunnille (siis muillekin kuin kristillisille) kuuluu jatkossakin oikeus omiin eettisiin käsityksiinsä, mukaanlukien käsitys ”oikeanlaisesta” avioliitosta. Maallisia lakeja valtioon mahtuu kuitenkin vain yksi kerrallaan. Ja avioliiton käsite on ihan yhtä suhteellinen kuin kaikki muutkin – sanat.

Adoptio-oikeutta koskevaa kannanottoahan tuossa ei ole. Voisi kuvitella, että  Perussuomalaisten nuorisojärjestö vastustaisi homoparien adoptio-oikeutta – tässä sellaista ei kuitenkaan esitetä. Jos avioliiton käsite kerran purettaisiin ja parisuhde kuin parisuhde olisi rekisteröity semmoinen, sen luulisi käytännössä purkavan myös adoptiolainsäädännön sukupuoliasetelmat – ellei sitten adoptiota koskeviin lakeihin viritettäisi erinäisiä lisäsäädöksen poikkeustapauksen erikoissääntöjä. Ellei nuor-persuilla siis ole ideana ehdoin tahdoin lisätä byrokratiaa, tämä ehdotus voisi parhaimmillaan tarkoittaa sitä, että kaikkia täysivaltaisia aikuisia kohdeltaisiin adoptioasioissa tasaveroisesti. (Saman puolueen epänuorisossa taitaisi kyllä nousta mekkala.) Onhan se kuitenkin niin, että adoptiovanhemmiksi hakeville tehdään hurjat taustatutkimukset, seulat ovat ties millaiset, kaikki tutkitaan, ja lapsen odotusaika on silti helposti kymmenkertainen verrattuna terveisiin perusheteroihin, jotka saavat ihan laillisesti posautella itseään/toisiaan paksuiksi vaikka pusikossa heti, kun se on teknisesti ottaen mahdollista.

Tietysti joku tulee heti sanomaan, että kyllä avioliitto on ihmisoikeus/pyhä/joku muu, mikä, mutta on hyvä muistaa, että sanahan sekin vain on. Ei minun avioliittoni kärsi eikä muutu miksikään, vaikka sanoisitte sitä esimerkiksi umpioliitoksi. Ja kun monet vielä ajattelevat solmineensa liittonsa Jumalan tai jonkin muun jumalan edessä ja Hänen/hänen/sen tahdon mukaan, eikö sen liiton sitä suuremmalla syyllä uskota olevan sellaisten voimien varassa, ettei se horju yhdestä pohjoisen kielialueen lainopillisesta sanavalinnasta?

Minun puolestani perjantainen äänestys saisi kyllä kääntyä kansalaisaloitteen puolelle, mutta kiinnostava keskustelunavaus tämä silti on. Jos tasa-arvoisen (sori, iski Yleisradio) korjaan sukupuolineutraalin aviol- eiku parisuhdejuridiikan puolelle tässä hilataankin jonkun mielestä ”takaoven kautta”, miksipä sitä takaovea ei käytettäisi, jos se tosiaan on käsitteistä kiinni. Niille, joille avioliitto käsitteenä on tunneasia, löytyy kyllä tukea uskonnollisista ja muista ideologisista ryhmittymistä. Kenenkään tunteet eivät ole valtion asia.

Juttelimmekin puolison kanssa kihlauksen jälkeen, että onhan se hassua, ettemme me heteroaikuiset saa rekisteröidä parisuhdetta, vaikka haluaisimmekin. Emme ottaneet yhteistä sukunimeä emmekä aio adoptoida, joten siinä mielessä olisi ollut melkein se ja sama. Ei saatu! Ei sallittu!