Räsänen vol. 56

Päivi Räsänen on väärässä, hänellä on siihen oikeus, eikä hän mitä luultavimmin ole rikollinen.

Räsäsen näkemykset yhteiskunnasta ovat homeessa, ja laeiksi asti vietyinä ne olisivat ilman muuta uskonnonvapauslain vastaisia. En kuitenkaan oikein ymmärrä, miten hänen puheistaan saataisiin nykytilanteessa rikos aikaiseksi.

Minua naurattaisi, jos ei samalla itkettäisi ja kiroiluttaisi, eräiden ”kansalliskonservatiivien” tapa puhua uskonnoista. Islamilainen teologia naisnäkemyksineen melkeinpä demonisoidaan, mutta toisaalta samat ihmiset haikailevat Jeesuksen nimessä parempia aikoja, jolloin naiset vielä olivat hellan ja nyrkin välissä ja raskaudenkeskeytykset hoidettiin henkarilla. Irvokasta, epäinhimillistä ja ennen kaikkea älyllisesti epärehellistä. 

Uskonnonvapaus tarkoittaa sekä vapautta uskontoon että vapautta uskonnosta. Se siis takaa kaikille oikeuden harjoittaa tai olla harjoittamatta mitä tahansa uskontoa, kunhan se ei loukkaa muiden perustuslaillisia vapauksia. Suomessa tämä oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta hyvinkin relevantti kysymys, kun sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustettiin uskonnonvapauslain vastaisesti uskonnollisin argumentein.Tämä keskustelu on nyt kuitenkin onneksi jo käyty. (En puutu tässä yhteydessä translakiin - joka toki on kiistatta kesken - koska puhun nyt nimenomaan Räsäskän kannanotoista, en kaikesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin liittyvästä problematiikasta.)

En näe Räsäsen nykyisissä syytteissä rikoksen aineksia.

Räsäsen näkemyksillä on hänen luottamustoimiensa vuoksi yhteiskunnallista merkitystä, ja on hyvä että niistä keskustellaan. Hänen pamflettinsa ovat ilman muuta kiistanalaisia, mutta arvatkaapa mitä: sellaisia niiden kuuluu ollakin! Pamfletista on käytetty myös kotoperäistä nimitystä kiistakirjoitus, ja juuri siitä on kyse. Jopa provokatiivisesta kirjoittelusta, joka liittyy johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Räsäsen pamfletit eivät ole lakialoitteita, vaan hänen käsityksiään, jotka hän perustelee omasta maailmankuvastaan käsin. Se on tekstilajissa aivan sallittua.

On tietenkin noloa, että korkeasti koulutettu ja näkyvä poliitikko nojaa argumentaatiossaan kyseenalaiisiin, jo lähtökohdaltaan epätieteellisiin ”tutkimuksiin”. Nolous ei kuitenkaan tee rikollista. Vaikka Räsäsellä on monista syistä merkittävä yhteiskunnallinen rooli, hänen pamflettiensa merkitys ei ulotu niin laajalle kuin yhdet toivovat ja toiset pelkäävät.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että Yle on pitänyt pintansa asiassa ja kieltäytynyt poistamasta tiettyjä osioita suuresti arvostamani rääväsuu Ruben Stillerin ohjelmista. Kaikesta voi, saa ja pitää puhua. Tilanne ja tarkoitus ratkaisee, onko kyse rikoksesta vai vain typeryydestä.