Tekotaiteilijalle turpaan, osa II

Eräänä päivänä kirjoitin runosarjantapaisen muuan ystävästäni. Tärkeästä sellaisesta. Palasipa vain mieleen tämä muusa-asia, josta avauduin aiemmin ihan huolella. (Ovelasti solvattu...)

Tiedättehän, kun jotain ihmistä vertaa johonkin eläimeen tai kasviin tai hedelmään tai juomaan. Miettii, millä perusteella joku voisi olla vaikka amppelimansikka tai lootus tai peura. Tämä tärkeä ihmiseni olisi neidonhiuspuu.

Kun sitten istuin kuppilassa pseudotaiteellisen näköisenä Susiennen, kynän ja konseptipaperin kanssa, havaitsin, että tiedän neidonhiuspuusta aika vähän. Ja keneltäpä kysyisin ellen asianomaiselta, joka on kaiken maailman vihanneksien asiantuntija. Ajattelin käyttää kaverin asiantuntemusta härskisti hyväkseni enkä kertonut, mitä oikeastaan duunasin. Tekstasin vain että moi, mitä kertoisit neidonhiuspuusta jos joku tampio humanisti kysyisi. Parin minuutin päästä puhelin sanoi dojojojojoing. Vastausviesti alkoi: Jääkausi hävitti Euroopasta.

”Aha”.

Kirjoita siinä sitten eteeris-synkkämielis-romanttinen runo.