Käynks mä usein täällä?
Tässä päivänä muutamana muuan puolirunoilija sanoi minulle eräässäkin alaan liittyvässä tapahtumassa, että silmäni ovat kauniit kuin elokuinen mansikkapelto.
Hei haloo. Elokuussa mansikkapellot ovat ukkosen raiskaamia, mansikoita on vähän ja nekin homeessa. En kuitenkaan kehdannut pudottaa taiteilijaa maan pinnalle, joten tyydyin kiittämään.
Harmi sinänsä, että päädyn perin harvoin avoimen iskuyrityksen kohteeksi. Olisi hilpeää keräillä huonoja aloitusrepliikkejä elävästä elämästä - eihän kukaan enää tosissaan yritä vanhoja huonouksia kuten "käyksä usein täällä". Lisäksi täytyy sanoa, että monet pokaamisyritykset ovat olleet kovastikin sympaattisia, vaikka olisivatkin tulleet epäkiinnostavalta suunnalta. Kuten se, kun touhusin seurakuntani keittiöllä vahingossa sinappia paitani hihaan. Sellainen ujompi kaveri, jota en juuri tuntenut, tuli hiljaa hymyillen paperirullan kanssa siistimään olemustani. Siinä oli tyyliä, pakko myöntää.
Tässä kuitenkin muutamia kuolemattomia huonouksia. Kommenttiosioon passaa täydennellä!
- Hei tyttö! Mennääks naimisiin kun sulla on niin ihanat nuo rinnat!
(Humalainen ja ylipainoinen nuori mies mänttäläisen paikallisräkälän terassilta)
Vieläkin harmittaa, että tajusin vasta jälkikäteen, mitä olisi pitänyt vastata. Tietenkin olisi pitänyt luvata tissit avioliittoon vaikka saman tien, jos minun ei tarvitse seurata perässä.
- Mikä sun nimi on? Oletko sä jo naimisiin ehtiny?
(Selväpäinen 21-vuotias mies seurakunnan tiloissa)
Olin häkeltynyt enkä osannut kuin vastata totuuden. Valitettavasti kaveri taisi olla tosissaan. Lienee aika yleinen ongelma naisenkipeiden karismaatikojen piirissä: ihmistä katsotaan aina ensin kuin potentiaalista puolisoa. Alan yhä enemmän arvostaa niitä suloisia miespuolisia ystäviäni, jotka ovat olleet kiinnostuneita ensisijaisesti ihminen Hanniinasta ja vasta myöhemmin siitä, mahtaisiko siltä saada.
- Ookkonää Oulusta? Naikkonää paljaalla?
(Amiscorollaseurue, Mäntässä jälleen)
Sillä kertaa leikkasi sentään heti: "Mun puolesta voit vetää vaikka pakoputkeen".
- Sä oot mun elämäni nainen.
(Psyykkisesti epätasapainoinen nuorukainen kahvilassa)
No, en ollut. Siitäkään huolimatta, että kaveri kertoi jonkin mystisen äänen sanoneen hänelle näin.
- Sä oot ihana, mä tiedän että mä olen sua fiksumpi mä opetan filosofiaa, mut sä olet täydellinen!
(Vahvasti humaltunut, minulle täysin vieras mies karaokebaarissa)
JAA.
Täydennystä seuraa myöhemmin, mikäli muistini virkistyy tai huonoja pokausyrityksiä tulee lisää. Kertokaa ihmiset lisää, kaikki 2,44 jotka tätä blogia luette. :D
Labels: kummallispolitiikka, minä itte -osasto
posted by Hanniina @ 12:55 PM
8 comments
8 Comments:
Todettakoon nyt, vaikka toisaalla mainitsin, että mansikkapellosta tulee lähinnä mieleen, jotta silmät on punaiset. -Unis-
ihan loistavia nämä kirjoituksesi täällä! ihailen! näistä tuloo väkisinkin hyvä mieli! säilytä vaan rento, paineeton ja nöyrä asenne, niin pysyy homma raittiina!:) harmi niiden 82,56 ihmisen puolesta, jotka eivät pääse teksteistäsi nauttimaan (leikitään, että tuo 2,44 on prosenttiluku)! ei muuta kun oikein hauskoja päivänjatkoja sinne ja vipinää hyppysiin!
...olipahan mielenkiintoinen topikki tämä muuten! ihan täytyi mennä itseeni ja miettiä, mitä tragikoomisia kokemuksia omasta historiikistäni löytyy! ehkä traumaattisin tapaus oli kuitenkin muutama vuosi takaperin kun jutustelin erään - arviolta kauan sitten eläkepäivänsä ylittäneen - papparaiskuskin kanssa. keskustelumme päätteeksi hän kysäisi, "saisinkos minä vapaa-ajallanikin sinua vähän ajeluttaa?" Noh, siihen tarjoukseen en sattuneista syistä kuitenkaan lähtenyt... :)
Onneksi kaikkia "kosiskeluyrityksiä" ei kuitenkaan muista!:)
Haha, ainakin oli papalla asennetta! :D
Mukava kuulla että jutut maistuupi! Tätä osastoa ei väkisin synny ja tekstiä pitää suoltaa töissäkin päivät päästään, joten kirjoittelen harvakseltaan.
Tsemiä ja iloa sinnekin!
Sä oot käsittämättömän hyvä kirjoittaja. Luin noita sun juttujasi mahastani kiinni pidellen vedet silmissä...
Nähään tosiaan seuraavan kerran tositarkoituksella eikä vain törmäillä, Laura H
Joskus Jyväskylän rautatieasemalta poistuessani seisahti liikennevaloissa viereen nuori mies, joka hymyili kainosti ja sanoi että "Moi, aattelin vaan kysyy että lähtisitkö sä vaikka kahville tai jotain." Koska karsastan kaikenlaisia yllättäviä lähestymisiä, vastasin yksiselitteisen lyhyesti "En." Tähän jolppi tokaisi että "Aa. No, hyvät tissit", ja poistui takavasemmalle. Onnistui yllättämään. Vaan jos toinen ei suostu pelaamaan niin kaipa sitä voi lyödä kaikki kortit pöytään. :)
hahhha! ihan paras! vitsin äijät! on ne kans eri elukoita... on jo niin oksettavaa, että ihan naurattaa! jäi varmaan harmittamaan, ettet lähtenyt pelaamaan, kun oli noinkin mukavan sorttinen mies... >:( karseetA!!
Hei Hanniina. Mie tunnen Suennen ja oon sitä kautta kuullut sinusta, mutta sitä en ymmärrä, mitä sulla on Mäntässä tekemistä. Ei siis pahalla vaikka siltä kuulostaisi:D Et näytä tutultakaan, vaikka olen viimeiset yhdeksän-kymmenen vuotta - lukuunottamatta tätä viimeksi kulunutta vuotta - siellä samoillut. Mä muuten tiedän noi corollaheput:D Tai siis, en henkilökohtaisesti, mutta tiedän kumminkin. Ne ei ole ... joo. Annetaan olla tai menee räksyttämiseksi. :) Mutta olisi kiva jos valaiset asiaa mulle, että mitä sinulla ja Mäntällä on tekemistä keskenään.
(ja harhakuvassa oon sitten vaan maanpaossa aukean korjuun ajan:P)
Tokihan! Asuin Mäntässä 1991-1999 eli viidenneltä luokalta ylioppilaaksi. Sen jälkeen tamperelaistuin perin tehokkaasti, joten minua ei ole enää näinä vuosina pahemmin niillä nurkilla nähty. :) Amiscorollaosasto ja muu junttisektori siellä oli kyllä varsin tehokkaasti edustettuna, ainakin kultaisella 90-luvulla...
Post a Comment
<< Home