Auttakee, olen androidi!

Näin viime yönä unta, jossa mietin Työmiehen vaimo -näytelmää ja siihen liittyvää tulevaa opetustuokiotani. En kuitenkaan saanut ajatuksiani kasaan, koska unessa rakastettuni nukkui sylissäni ja kuorsasi niin perkeleesti. Siihen mennessä kun havahduin, olin jo perin kypsä vieressäni herttaisesti uinuvaan kehräävän puuman ja katujyrän rakkauslapseen. Taisin sanoa pahasti. Onneksi mies ei muistanut sitä aamulla.*

Ylikuormitetut aivoni toimivat hämmentävän tehokkaasti - olen ulkoistanut alitajunnalleni jo työasiat ja nalkutuksen. Unta en enää saanut, mutta inspiraation kyllä - herätyskellon soidessa päässäni oli valmiina kaksi tuntisuunnitelmaa, tehtävälistat parille tulevalle päivälle, huomioita portfoliotani varten sekä tämä blogientry.

Mitäköhän hyödykästä sitä saisi aikaan, jos pystyisi hoitamaan rutiineja unissa? Ainakin ruokahuolto sekä -suolto - se prosessin loppupuoli - sekä hygienia-asiat voisivat luontua unissakävelijältä. Aamulla heräisi ravittuna, siistinä ja tyytyväisenä.** Villimpää olisi ehkä, jos valitsisi tulevan päivän vaatteet unissaan. Markus Kajon suosittelema halkiohame ja verkkahousut -yhdistelmä olisi varmaan sieltä kesyimmästä päästä. Yläosaa ei ilkeä edes ajatella.

Ennen kuin kokeilen tuota, aion tarkistaa, ettei missään kaapin perällä alitajuntani löydettävissä ole enää niitä isoäidin ostamia housuja, joita käytin joskus kun en edes ollut enää ihan kamalan pieni. Niissä oli kirkuvanvihreitä ja lohenpunaisia pystyraitoja, materiaali lötkö puuvilla, istuvuus jokseenkin nolla, nyörikiinnitys vyötäröllä. Niiden seuraksi kun nykäisisi ainejärjestömme hienon NAINEN (potentiaali) -paidan! Sitten luentosalissa takapenkin pate vilkaisisi housujani ja täydentäisi paitani selkämystä kettutyttöhenkisesti spraymaalilla. Kirjoittaisi sinne että TUSKIN.

Työtarvikkeiden pakkaamisessa en ehkä luottaisi uniin. Ilmaisutaidon tunnilla olisi kurjaa huomata, että ainoa mukaan sattunut materiaali on Suomen kielioppia ulkomaalaisille. Ja pokkarinmentävän aukon laukussani olisi täyttänyt Supernaiivin sijaan esimerkiksi Taantumuksellisen uskontunnustus. Tai säästöpakkaus tamponeja.

Tässä elämäntilanteessa olisi kyllä hienointa, jos voisi tehdä unissaan ansiotyötä. Auskultointi on kivaa, köyhyys ei. Voisi vaikka jakaa lehtiä, tai myydä niitä puhelimessa. Ei sitä hommaa täysissä tajuissa kestäisikään kyllä. Sen sijaan seksi on varmaan mukavampaa hereillä.

*) Olin muinoin vihainen silloiselle heilalleni, joka ei ollut suojelemassa minua kun sain painajaishepulin. Näin aaveita (uneksin siis tilanteesta, jossa olimme) ja sitten alkoi tunto kropasta lähteä. Toinen vaan tuhisi tyytyväisenä kun minä hädissäni (=unissani) huusin hänen nimeään sekä apua. On helkkarin hankalaa herätellä vieruskaveria, kun on unessa ja keskellä ruumiistairtaantumiskokemusta.

**) Olisipa muuten karua jos pähkinäallergikko menisi unissaan puoliskon tai kämppiksen keksipaketille ja kuolisi.

Ei ole ihmisaivot akateemista koulutusta varten suunniteltu. Ei ainakaan psykologiaa ja oppimisteorioita ja metakognitioita. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat resurssit käyttöön, menköön yöunet, elimistön hälytyskellot soimaan, red alert, pii paa. Arveluttavaa on ihmisen muuttua työkoneeksi, vaikka näin hetkittäin se tuntuukin jopa mukavalta.

Taidankin lähteä tästä kehityspsykologian tenttiin.