Pikkulintu suruton laulelee: Rää!
Kävin Helsingissä menettämässä pisteen. En ollut koskaan ennen ollut minkään firman pikkujouluissa. Nyt meni sekin kunnia. Kokoonpano oli kylläkin niin pieni, että esim. perinteisiin kuuluva pikkujoulupettäminen olisi ollut aika hankala toteuttaa vähäisen valinnanvaran vuoksi. Mutta mukavaa oli, ja mikä odottikaan reissusta palaajaa kotona?

Juniorin sukupuolesta ei ole vielä selvyyttä. Koiraan merkit, jotka harmaalla muunnoksella tarkoittavat lähinnä oransseja poskiläikkiä ja varoitusväritystä kyljissä, kehittyvät yleensä myöhään. Pikkupeipon nokkakin on vielä musta. (Se on muuten söpöä kun koiraspeippo alkaa kehittää tunnusmerkkejään, säälittävä oranssi irtokarva kerrassaan kasvaa poskiin kunnes puoli päätä huutaa värityksellään että "mä olen mies, ei tartte tulla ryppyileen!") Mutta minulla on persiissä vähän sellainen tutina että tuo tööttö taitaa olla nainen.
Äänenkäyttökin on vähän hakusessa. Isotööttö sanoo ryhdikkäästi tööt, varoittaessaan kää-kää-kää-kää, ja koiras rehvastelee erilaisilla hyypätähyypää-tiutau-tööt-sarjoilla. Pikkupeipolta pääsee lähinnä säälittävä rää, sekin harvoin ja hiljaa.
Tässä lentoharjoituksen mallia. Pystypinna on ikävästi tiellä, mutta olkoon. Minusta oikealla laidalla kannustavat peippovanhemmat näyttävät aika... inhimillisiltä. Ehkä niiltä on pääsemässä seijainen, eli melko epävakuuttava teeskennellyn kiinnostuksen äännähdys, jonka aikuinen päästää kun lapsi tuo piirustuksensa ihasteltavaksi.

Labels: siivekkäät
0 Comments:
Post a Comment
<< Home