Kapteeni käskee

Seuraavan kerran, kun matkallene osuu oikein asennettu turvavyö, suudelkaa sitä. Se on ystävänne.

Isäpappa kertoi, että aikanaan pyörähdyksillä rehvasteltiin eikä ollut kuski eikä mikään, ennen kuin oli liittynyt "kattokerhoon". Minä pääsin jäseneksi vahingossa, alle 100 m ennen Lavian taajamaa. Ja tietysti ensimmäisenä paikalla oli paikallisen VPK:n nuoriso, omat opiskelijat.

Minusta tarvitaan taitoa siihen, että järjestää auton lunastuskuntoon ojanpohjalle ja ryömii itse siitä ulos naarmuitta, rillit suorassa ja tukka hyvin. Jos enkeleitä on olemassa, omillani on varmaan tänään näin henkevä iltapalaveri.

Jokainen voi omalta osaltaan kantaa vastuuta maaseudun kukoistuksesta. Tämä ope ainakin osaa työllistää opiskelijat, pomot, kollegat, hinauspalvelut, viranomaiset, hoitohenkilökunnan, vakuutusyhtiön ja henkimaailman.

En vaan osaa.

Mitä sellaista te ette osaa, mitä useimpien aikuisten pitäisi osata? Ainakin omasta mielestänne? Minä en osaa ainakaan seuraavia asioita:

1. Pyörän selästä laskeutuminen. En edelleenkään osaa laskeutua pyörän selästä järkevästi, vaikka opin ajamaan pyörällä melko varhain. Nostan pienoisessa vauhdissa oikean jalan edestäni tangon yli ja hyppään alas notta tärähtää. Olen kyllä yrittänyt opetella.

2. Viheltäminen. Minua on yritetty neuvoa, mutta kun viheltävän lähimmäisen suuontelosta ei livetilanteessa saa sellaista näppärää poikkileikkauskuvaa kuin fonetiikan luennoilla. Ainakaan tekemättä sille lähimmäiselle vahinkoa. (Tiesittekö muuten, että puhe-elimistöä esittävissä kaavakuvissa olevan torson nenä osoittaa aina lukijasta katsoen vasemmalle, ja se figuuri on aina sama? Joku alan tutkija, jonka nimeä en enää muista, tempaisi sen kuvan omasta yläkropastaan. Ehkä nimi on unohtunut siksi, että ihminen, joka omistaa elämänsä fonetiikan tutkimiselle, ei voi olla kovin mieleenjäävä. Tai oikeastaan ehkä voi. Meidän fonetiikan lehtorimme päästeli paljon hauskoja sammakoita tyyliin kieli voi olla äärettömästi eri paikoissa. Yksi valaisevimmista teoreettisista selvityksistä meni näin: Tässä systeemissä on sellainen systeemi että se käy läpi koko systeemin. Aha!)

3. Hiusten muotoileminen. Aina se näyttää niin helpolta! Mutta minä saan ilmakihartimella, hiuslakalla ja muilla työvälineillä aikaiseksi enimmäkseen halpaa korviketta kalaverkolle tai muotokuvan Anita Hirvosen ja Rölli-peikon salatusta tyttärestä. Tai ei sen sukupuolesta oikeastaan ota selvää.

4. Purkkapussin avaaminen. Jostain syystä en saa auki näitä hienoja minigrip-henkisiä purkkapusseja. Joko ostan sellaisen perinteisen purkkapötkön tai pyydän miehen apuun. Jos ei kumpaakaan ole saapuvilla, olen ilman purkkaa.

5. Luisteleminen. Ei kuulkaas lapset! Mutta tätä en kyllä oikeastaan edes halua oppia. Jos henkeni on joskus kiinni luistelutaidosta, saa luonnonvalinta tehdä kohdallani tehtävänsä.