Sarjakuvalandian kevät- ja muu huuma

Kaikkihan me olemme kuulleet näitä laameita krapulan kategorioita: Lumikki-darrassa herää seitsemän miehen vierestä, Tuhkimo-darrassa on hukannut toisen kenkänsä ja niin edelleen. Vastaavalla tavalla voisi kai luokitella erilaisia tapoja harrastaa seksiä.

Laajanlaisesti tulkittuna tämä on loputon suo: noita-ankka elää korpin kanssa, keisari vilauttelee ilokseen koko valtakunnalle ja niin edelleen. Enkä totisesti halua tietää, mistä Puuhanalle on saanut nimensä... Minulle tuli äkkiseltään mieleen ainakin seuraavat variaatiot tahi perversiot:

* Maantiekiitäjän makuuhuone. Toinen juoksee ympäri kämppää pitäen omituisia ääniä, toinen kärvistelee räjähtävä pötkö kädessään.

* Smurffikimppa. Pienet otukset vilistävät menemään naama sinisenä, pahansisuinen äijjä jahtaa niitä ontto puunrunko päässään. Kaikki puhuvat ruotsia.

* Tenavat-touhu. Toinen haaveilee riepu kourassa kurpitsoista, toinen juttelee tiiliseinälle.

* Superhessu-fetissi. Luiru miehentapainen sinkoilee virttyneissä trikoissa viitta harteilla ja leikkii sankaria. Heisulivei!

* Pelle Hermannin puuhat. Tunnettuahan on, että Hermannia on alati ojentamassa omalla tahdolla varustettu, omituinen kepakko, eikä Sylvia-neitiä koskaan kuitenkaan näy.

* Roger ja Jessica Rabbit. Hehkeä, iltapukuun pukeutunut nainen sekaantuu jänikseen.

Tässäpä näin alkajaisiksi. Kekä keksii lisää?

Identiteettikriisin paikka

Voiko vampyyri mitenkään tietää, minkä näköinen se on? Eihän se näe itseään peilistä. Minusta jotenkin tuntuu, että siitä koituisi harmeja, jos ei tuntisi omaa naamaansa. Olisi ehkä hankala elää tavallista elävän kuolleen arkea.

Antimateriaa?

Margariinipaketin päällä lukee siististi ruåtsiksi, että 60 % margarin. Mitä ne loput 40 prosenttia on? Eivät kerro meille!